Jyväskylä ei olekkaan pieni kaupunki

Perjantaina suuntasin kohti Turun rautatieasemaa peläten etten löydä oikeaa junaa tai myöhästyn. Lopputulos oli, että istuin lähes tunnin rautatieasemalla odottamassa, että junani lähtisi. En ollut ennen matkustanut yksin junalla...tai muutenkaan matkustanut yksin, mutta olin liian innoissani panikoidakseni. Olin ottanut junaan mukaan kirjan, koska ajattelin etten lue koskaan, sillä minulla ei ole aikaa lukemiseen. Junassahan aikaa riitti 3h 30min / suunta. Harmikseni toiselle puolelle junan käytävää osui kaksi harvinaisen kovaäänistä nuorta mistä juomaan kaljojaan konduktöörien kielloista huolimatta. Ei lukemisesta tietenkään tullut mitään. Onneksi oli youtube ja kuulokkeet kunnes...netti lakkasi toimimasta junassa... Selvisin kuitenkin junamatkasta menettämättä hermojani.

Jyväskylään saavuttuani tajusin, että Jyväskylä ei olekkaan pieni kaupunki. Olin luullut sitä sellaiseksi pikkukaupungiksi, jossa ei ole kuin maksimissaan yksi kauppakeskus ja muutama ruokakauppa. Olin erehtynyt... 

Mutta Saijanhan vuoksi minä Jyväskylään matkustin, enkä pohtimaan kuinka suuri tai pieni kaupunki se oikein on. Olin todella iloinen, että vihdoin n.2 vuoden suunnittelun ja kyselemisen jälkeen saimme aikaiseksi toteuttaa kyläilysuunnitelmat. Pikaisen halin jälkeen alkoikin kuulumisten vaihtaminen ja kämpälle päin raahustaminen.

Alma 

Asunnolla vastassa oli kaksi suloista karvapalleroa, joita tietenkin ensin pelkäsin..ehehe..en ole tottunut eläimiin. Minua ei kuitenkaan syöty, joten uskaltauduin kissoja silittelemäänkin. Olivat kyllä suloisia otuksia. Itsellekkin iski kauhea lemmikin hankkimis kuume ; __ ; !

Ossi

Aika kului nopeasti...liian nopeasti lähinnä pelaten xboxia/pleikkaria, syöden, nukkuen, katsoen elokuvia, sekä juosten kaupungilla. Olin aivan häkeltynyt nähdessäni Saijan ja Jamin pelikonsolirivistön ja muutuin kateudesta vihreäksi. En ole koskaan sulattanut, että kun omistan xboxin en pysty pelaamaan esim. Sly:ta. Mutta sitten taas xboxille on paljon pelejä joista pidän ja joita ei saa pleikkarille..

Saijan poikaystävä osoittautui mukavaksi tyypiksi, vaikka aluksi pelottavalta vaikuttikin. En ole tottunut ajatukseen, että hengaisin kaverini ja tuon poikaystävän kanssa jossain, sillä suurin osa kavereistani ei seurustele. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja meillä oli hauskaa, vaikkakin meinasin menettää yöuneni yhden kauhusarjakuvan vuoksi. 

Pakko myöntää, että nälkää ei tarvinnut 2. vuoden kokkiopiskelijoiden luona nähdä. Oli tosi hyvää ruokaa nomnom n__n

Välillä on niitä hyviä reissuja ja hetkiä, joiden jälkeen on ihana istua junassa ja on vaan niin onnellinen olo. Kiitos paljon Saijalle ja Jamille! Nähdään taas :)!

Osan kuvista pöllisin Saijan blogista luvalla tai ne ovat hänen ottamiaan :) Käykää tsekkaamassa Saijan blogi! :)

REISSUSTA ON TULOSSA MYÖS VIDEO, MUTTA KOSKA OLEN NOOB EN OLE VIELÄ OPPINUT KÄYTTÄMÄÄN EDITOINTIOHJELMAANI JA SE ON VIELÄ VAIHEESSA. VIDEOLLA MYÖS JYVÄSKYLÄN OSTOSTEN ESITTELY! :)