Oon maanantaista saakka ollut tosi kipeen olonen, mutta terveydenhoitajan ottamissa verikokeissa tulehdusarvot olivat normaalit. Menin torstaina sitten korvalääkäriin kun korvia särki, silmät tuntui ihan turvonneilta (ihan kuin oisin turpiini saanut) ja pää oli täynnä painetta ja ihan tukossa. No mulla todettiin poskiontelontulehdus.. Loppuviikoksi sitten sain saikkua koulusta. En tykkää olla pois koulusta, koska jään jälkeen ja kotona on tylsä olla yksin kipeänä. Eilen illalla kuitenkin totesin olevani iloinen, että minulla on saikkua, sillä taisin saada kaupanpäälle vatsataudinkin. Kipeenä ei nyt tuu oikeestaan kuvattua tai mitään, joten aattelin tehdä tälläisen haaveita ja tavoitteita postauksen...
Tatuoinnit, lävistykset ja venytykset on kuulunut mun haaveisiin ja suunnitelmiin jo pitkään. Venyttämisen aloitinkin 8lk, mutta koska keittiössä venytys piti aina ottaa pois se ehti pienentyä liikaa ja on nyt normaali korvareikä. Lävistyksien kanssa on sama ongelma..niitä ei saa olla keittiössä, joten joka päivä koulussa minun pitäisi ottaa ne pois. Tahtoisin smileyn, snake bitesit, kielikorun, kaksi microdermalia niskaan ja napakorun, mutta tosiaan koulu on ongelma tässä kohtaa, sekä neulakammoni. Tatuointeihin minulla ei ole ikää, eivätkä vanhempani anna minun ottaa tatuointeja ennen kuin täytän 18.
Hiusten värjääminen on asia, josta en aijo luopua. Haaveilen liian usein erivärisistä hiuksista ja päähänpistojen ja hiusvärikokeilujen vuoksi hiukseni ovatkin aika huonossa hapessa tällähetkellä. Minulla on itselläni luonnostaan "maantienharmaat"/vaaleat hiukset, mutta minulla on ollut värjättynä: puna mustat, lila mustat, turkoosi mustat, tummanruskea mustat, sinertävänvihertävän mustat, mustat ja tällähetkellä vaalennan hiuksiani blondeiksi. En ole edes vielä saanut hiuksiani kunnolla vaaleiksi ja nytjo mietin värjäisinkö seuraavaksi siniset, punaiset vai lilat.. Pitäisi varmaan antaa hiusten toipua ja kasvaa välillä n__n'
Tahtoisin oppia meikkaamaan silmiäni niin, että ne korostuisivat isommiksi, sillä koen silmäni liian pieniksi. Ilman rajauksia näytän omasta mielestäni tyhjältä ja kipeältä, mutta luomivärin kanssa näytän siltä, kuin olisin saanut turpiini..harjoitusta kehiin!
Silmälasien hyväksyminen ja niissä viihtyminen on myös yksi tavoitteistani. Minulla on ollut yläasteesta saakka lasit, joita minun tuli käyttää jos pelasin tms, mutta ammattikoulussa minulle tapahtui työtapaturma poikien sähläyksen vuoksi ja sain emäksisen pesuaineen tiivistettä silmiini. Silmien huuhtelun, rasvaamisen ja kostuttamisen jälkeenkään silmien särkeminen ei lakannut ja kävin silmälääkärillä jossa tuli tuomio...näköni oli kuukaudessa huonontunut huomattavan paljon ja joutuisin käyttämään silmälaseja lähes kokoajan... se oli kova paikka minulle, enkä vieläkään viihdy lasit päässäni. Välillä on niitä päiviä kun koen, että naamani näyttää tyhjältä ilman laseja, mutta yleensä kun katson peiliin lasit päässä kiroan mielessäni.
Piilolinssien hankkiminen kuuluu tämänhetkisiin suunnitelmiini. Olen yläasteesta asti tahtonut väripiilolinssit, mutta en ole tottunut sörkkimään silmääni ja edes silmälääkärit eivät meinaa saada silmään pysymään auki. Mutta nyt kun olen tottunut laittamaan silmätippoja 2-5krt päivässä, maannut silmienhuuhtelussa (0,5l/per silmä) ja rampannut silmälääkäreissä, joten piilolinssien laittaminenkin voisi onnistua. Mutta tällähetkellä tahtoisin vahvuuspiilolinssit, jottei minun tarvitsisi käyttää laseja joka päivä. Tietenkin vahvuuksellisiakin piilolinssejä saa värin kanssa...hiukan sinertävä houkuttelisi...
Unelma ammattini on tällähetkellä tatuoija / lävistäjä. Voi olla, että kyseinen ammatti jää vain unelmaksi ellen pääse neulakammostani eroon ja opi piirtämään paremmin. No aina pitää olla unelmia, eikö?
Nykyinen parisuhteeni ja sen jatkuminen kuuluu myös unelmiini. Tahdon viettää aikaa, matkustella, kokkailla, pelata, pitää hauskaa, elää ja hankkia asunnon nykyisen poikaystäväni Jessen kanssa. Myös sormuksien sormiin laittaminen ja perheen perustaminen on haaveena, mutta miksi kiirehtiä asioiden edelle ja suunnitella turhan pitkälle kun on tällähetkellä onnellinen? ♥
Urheilu ei ole koskaan ollut lempiasioitani tai ajanvietettäni...olen enemmän sohvaperuna tyyppiä. Olen kuitenkin alkanut huomata, että ihan terveyden nimissä pitäisi löytää jokin kuntoiluharrastus. Kuntosalia on tullut kokeiltua, mutta se on äärettömän tylsää eikä sovi minulle. Lenkkeily ja crosstrainer sopivat, mutta kunto ei meinaa kestää pitkää harjoittelua ja pitää vähänväliä pitää taukoja. Kävin isoveljeni tyttöystävän Ullan kanssa kuntonyrkkeilemässä, mutta lopetimme sen tietyistä syistä. Tavoitteena on kuitenkin aloittaa (kunto)potkunyrkkeily. Olen pienestä saakka tahtonut harrastaa jousiammuntaa ja meinasin sen 9lk. aloittaakkin, mutta se veisi niin paljon aikaa, etten ollut valmis sitoutumaan kyseiseen harrastukseen silloin. Lumilautailu, tanssi ja jooga ovat myös kokeiluharkinnassa.
Elämäntapa muutos se asia, jota kaikki lupailevat joka uusivuosi. Minunkin pitäis ottaa se tavoitteeksi, mutta se kuulostaa liian suurelta askeleelta. Ajattelin kuitenkin, että alan liikkua kerran pari viikossa, nukkua enemmän ja vähennän hieman makean syöntiä ja yritän koskea myös pupunruokaan. Ei mitään totaalimuutoksia, koska ne romahtavat alle viikossa.
Rahan säästäminen pitäisi myös ottaa tavoitteeksi. Tuhlaan ihan liikaa rahaa päähänpistojeni ansiosta, mutta nyt alan säästää rahaa päästäkseni lempibändini keikalle ja ulkomaille, ostaakseni ihania vaatteita, uuden objektiivin, uuden nintendon ja vihdoin kauan ajatuksissa olleen jätti pikachu pehmolelun, jos sellaisen jostain löydän. Myös tatuointeja, ajokorttia ja autoa varten olisi hyvä alkaa säästellä jo rahaa, sillä maanantaina täytän jo 17v! Eli siitä enää vuosi niin täytän 18!:)
Oma lemmikki on se asia, jota joka f*cking joulu tullut toivottua ja joka synttäreinä vinguttua, mutta ei allergoille mitään voi. Ja toisaalta olen iloinen etten ole pienenä saanut lemmikkiä, sillä en minä pienenä kässittänyt kuinka paljon sitä tulee hoitaa, kouluttaa ja millainen vastuu eläimestä on. Nyt tiedän ja aijon kyllä lemmikin hankkia sitten kun rahatilanne, ajankohta ja omakämppä on hallinnassa. Se lemmikki on siinä sitten kuitenkin sen muutaman - muutamankymmentä vuotta, joten kun otan lemmikin tahdon olla varma, että sen pystyn myös pitämään.
Tahtoisin oppia piirtämään. Piirtäminen on aina ollut mielestäni hauskaa ja kiehtovaa hommaa, mutta se vain jossainkohtaa jäi ja tuntuu, kuin olisin osannut ala-asteella piirtää paremmin kuin enään nykyään. Pitäisi vain ottaa kynä käteen ja alkaa piirtämään, sillä harjoitus tekee mestarin.
...soittamaan kitaraa. Ja aloitinkin kitaransoittotunnit ja harjoittelin kovasti. Isoveljeni toivoi syntymäpäivälahjaksi kitaraa ja sovimme, että siitä tulisi yhteinen jos maksaisin puolet. Ostimme yhdessä mustan elektroakustisenkitaran. Aluksi koitimme löytää nylon-kielistä kitaraa, mutta niitä ei ollut mustina, joten päädyimme metallikieliseen, vaikkakin sormenpäät saivat sen vuoksi kyytiä. Soitonopettajastani kuitenkin tuoli puolisukua, joten soittotunnit vähän jäivät ja kitara on ollut telineessä pölyttymässä ikuisuuden.
...ja leipomaan. Tahtoisin oppia leipomaan upeita kakkuja ja muhvineja...sellaisia söpöjä. Kävin juuri marsipaanikoriste kurssilla, jossa teimme kakunkoristeita ja maaliskuussa olen menossa fantasiakakku kurssille. Kotona olem vähän laiska leipomaan, koska vihaan päättää mitä leipoisin ja aloittaa. Aloitettuani voin väsätä muhvineja kolmisenkin tuntia..
Blogin kirjoittaminen tuli nyt aloitettua vlogaamisesta innostumisen rinnalla. Kirjoitin joskus tosiaan about kaksi vuotta blogia "Do Not Die Yet My Friend", mutta innostus ja aika vain loppuivat ja se kaatui siihen. Tämän blogin kanssa ei tule käymään niin, sen olen päättänyt!
Ja vlogaaminen on ollut haaveeni jo vuoden. Muistan kun näin CutiePieMarzian videoita ja aloin vinkua Jesselle, että tahdon aloittaa oman youtube-kanavan, mutta takaraivossa pyöri niin paljon pelkoja ja ajatuksia epäonnistumisesta, etten uskaltanut. Kaverit ja Jesse tukivat minua sitten siinä ja kannustivat aloittamaan ja olin aikeissa tehdä ensimmäisen videon, mutta kameraa tuijottaessa en saanutkaan suuta enään auki..se oli niinkuin iso vihainen silmä, joka tuijotti suoraan minua kohti. Eräänä päivänä mennessäni youtubeen katsomaan Oona Mikaelan uutta videota hän kehoitti minua tekemään oman kavan. Omalla videollaan hän osoitti kameraa sormellaa (minua) ja sanoi, että tee se. Ja niimpä minä sitten tein!
Vähän venähti tämä blogiteksti, mutta jos jaksoitte lukea niin kiitokset siitä! Kuvat ovat sivulta we♥it . Lukijat ja kommentit ovat aina tervetulleita :) Nyt takaisin peiton alle sairastamaan.
